Jos jatkan muiden bloggaajien jalan jälkiä, nyt minun pitäisi kertoa ensirakkaudestani. Jos rakkaudesta puhutaan, en voi varmaksi sanoa olenko koskaan ollut rakastunut. Mutta yksi henkilö tulee mieleen, sillä hän todella kosketti minuun. En tiedä voiko sitä rakkaudeksi sanoa, mutta olin valmis ottamaan vaikka luodin hänen puolestaan. Kun tapasin hänet, luulin että siitä jäisi vain yhden yön juttu, mutta jälkeenpäin sain kuulla, että olin todella tehnyt häneen vaikutuksen. Hän on varmaan parasta mitä minulle on tapahtunut. Vaikkakin suhde päättyi huonosti, hän petti ja jätti, jättäessään hän kertoi, että hän yhä välittää minusta, mutta tekee sen sen takia, ettei satuttaisi minua yhtään enempää. Kenties se oli valehtelua, halusi vaikuttaa vieläkin hyvältä minun silmissäni, mutta jotenki nielin sen syyn. Tiesin hänen menneisyydestään, joka oli täynnä yhden yön juttuja, sain hänet ainakin hetkeksi rauhoittumaan, ja olen sinänsä otettukkin siitä. Ketään muu ei ole tähänkään mennessä onnistunut siinä vielä. Muistelen vain hyvällä, meillä oli kivaa yhdessä, ja se riittää minulle, en jaksa ajatella niitä huonoja juttuja. Parhain muisto on varmaan se kun hänen kaverinsa sanoi vitsillä, että jätä se, tyttöjä tulee ja menee hei. Sen jälkeen hän kuiskasi korvaani, että ei tuu, eikä mee, mä rakastan sua. Se oli jotain niin ihanaa. Paremmaks voi yrittää panna. Olen iloinen, että sain edes hetken seurustella hänen kanssaan, en kanna ollenkaan kaunaa mistään :)