Tämä saa minut voimaan paremmin

Tämä saa minut voimaan paremmin. Mikä ? Helppo vastaus. Kaikki ystävät ympärilläni. Vaikka kuinka elämä potkisi päähän, se ei saa minua kaatumaan, koska tiedän, että ystäväni  välittävät minusta ja pysyvät kanssani. Ja heille voin kertoa kaiken mikä painaa mieltä, oli se sitten iso tai pieni asia, ja he ymmärtävät. Heidän kanssaan ei tarvitse puhua vakavia, asia käydään nopeasti läpi ja sit taas lähdetään ja pidetään hauskaa. Voi kuinka rakastankaan heitä. Ja jos ei ole mahdollista nähdä ystäviä, niin aina on myös perhe ja ruoka ♥ Ei huono olo voi pitkään jatkua, ellei kyseessä ole samanlainen tapaus kuin mummini. Mutta onneksi niihinkään ei kauhean usein törmää :) Kiitos kaunis ystävilleni, he saavat minut voimaan paremmin ♥

Grandma ♥

Heitetään hiljaa arkulle multaa, siellä on mummi, siellä on kultaa. 8.4.2010 ♥


Mummini nukkui pois melkein kaksi vuotta sitten yllättäen. Sain saman päivänä aikaisemmin vasta tietää, että isäni oli salannut mummin sairaalareissun. Serkkuni tuli kysymään minulta olinko käynyt mummia katsomassa, olin ihan ymmälläni. Onko jotain tapahtunut ? Mitä on tapahtunut ? Serkkuni sitten kertoi että mummimme oli joutunut jo muutama päivä takaperin sairaalaan aivoverenvuodon takia. Sovin samana päivänä tasan kello 13.00 tätini kanssa, että menisimme katsomaan mummia sinä päivänä. Tasan tunnin päästä tätini soitti ja kertoi, että mummi on nukkunut pois. Jalat petti alta, ääni sortui, en kyennyt muuta kuin itkemään. En tiennyt yhtään mitä ajatella. Suru oli suunnaton.

Meni noin tunti kunnes pystyin taas puhumaan, itkun sekaista puhetta tosin. Selitin äitille tilanteen. Äiti tiesi jo, että olin menossa katsomaan mummia, ja varmaan arvasikin, mitä saamani puhelu koski. Soitin kahdelle parhaalle kaverilleni ja kerroin mitä oli tapahtunut. Vartin myöhemmin kaverini ilmestyivät oveni taakse, olin otettu, ystäviä tarvitsin ainakin sillä hetkellä. Menimme Pikku-Antin konditoriaan makukaakaoille. Sain sen alas ehkä kahdessa tunnissa. Muistelin vain kaikkea mummiin liittyviä muistoja. Kerroin mitä oisin voinut tehdä toisin. Häpesin sitä etten ollut mummin viimisinä päivinä käynyt katsomassa häntä. Tottakai kyllä olisin mennyt jos olisin tiennyt. Haukuin isäni maasta taivaaseen ja takaisin. Kuinka hän oikeasti kehtasi. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään. Isäni oli tiennyt siitä heti mummin sairaalan joutumisen jälkeen, hän ei kertonut minulle, eikä hän käynyt katsomassa mummia. Suututtaa vieläkin isän itsekkyys. Okei, hän ei välttämättä halunnut nähdä mummia niin huonossa kunnossa, mutta minä olisin voinut haluta nähdä mummin vielä ja kertoa hänelle kuinka rakas hän minulle oikeasti oli. Kuinka paljon häntä loppujen lopuksi arvostin.

Mummi oli hienoin ja vahvoin nainen, jonka tunsin. Hän puhui suoraan, ei valehdellut, eikä sietänyt valehtelua. Rakasti lapsiaan, lapsenlapsiaan ja meitä lapsenlapsenlapsiaan. Hän jaksoi olla pirteä ja ihana mummeli loppuun saakka. Olihan hän paljon kokenutkin. Hän kasvoi ilman isäänsä, hänen isä oli joku kaupparatsu, matkasi vain maailmaa, eikä palannut kotiin. Mummille tuli vakava reuma, hänen kämmenet eivät toimineet, eikä hän saanut kunnon otetta mistään, eikä jalat toimineet. Mummin mies kuoli, minunkin jo ollessa maan pinnalla.

Kun alussa lukee tuo muistovärssy, se oli yksi minkä valitsin mummia varten. Se ei ole pitkä, mutta sitäkin enemmän se merkitsee henkilökohtaisesti minulle.

Lea Annikki Laine, joillekkin hän oli äiti, toisille mummi, meille karkkimummi, aina mielessä, ikuisesti sydämessä. Sinun muistollesi ♥

Kunnioittaen, Annika

How I do it

Peitin punotukset ja "epäkohdat" Maybellinen Dream Matte Moussella ja huuliin laitan joka aamu Labellon Soft Rosea.

 Silmät rajaan Rimmelin eyelinerillä.

Ripsarimerkki vaihtuu vähän väliä, mut nyt kokeilussa on Hair & Beauty - messuilta löytynyt MIYOn Big Fat Lashes, ihan hyvä, saa näyttämään ripset tuuheilta, itse kuitenkin arvostan enemmän pituutta.

 Luomivärinä käytin kanssa Hair & Beauty - messuilta löytyneitä Pierre Renén luomivärejä, sisäkulmaan laitoin Stars no 80 (n. luonnonvalkoinen väri) ja ulkokulmaan Metallic no 128 (n. musta/tummanharmaa väri)

Hiukset suoristin ja tupeerasin. Structuren hiuslakkaa ja selvittävää hoitosuihketta ja latvoihin Matthew Jamesin kiiltotippoja.

Spring !

Kevät, ensimmäinen merkki kesän tulemisesta ! Ajattelin vähä esitellä kevään uusimpia hiusmuoteja :)

Hiukset ovat muhkeat ja ehkä hieman sotkuiset, väreistä löytyy ainakin kolmea eri sävyä. Mun mielestä tosi makeet !

Sotkuisuus ja eräänlainen tuuheus jatkuu. Epäsiisti leityskin voi olla hieno. Väri on tosi luonnollinen ja mattainen.

No niin, löytyhän sitä siistiä ja sileääkin pintaa ! Kiharuus ja laineetkin näyttävät olevan tänä keväänä muodissa. Väri on aika viileä, toimii sekin !

Lyhyttä ja sileää. Aikas kylmä väri tämäkin, mutta tyylikäs. Tässä on suora pintakin.

My famILY ♥

Esittelen teille perheeni. Se on suuri ja hankala, mutta silti sillä mutkikkaalla tavalla rakas.

Vilpu on meistä nuorin, viime marraskuussa hän täytti 2. Pieni ja suloinen, todella vilkas ja puhuu niin paljoin kuin vain osaa. Vilkkautta ei puutu, mutta kyllä hän aluksi vieraita arastaa. Ihan vaaleat hiukset ja siniset silmät. Vilpu on mun silmäterä.

Joona tulee sit seuraavaks. Joona on 5-vuotias, todella vilkas ja puhelias, ei taida olla hetkeä kun hän ei puhuisi. Ihan tumman ruskeat silmät ja ruskeat hiukset, todella suloinen. Hän tykkää älyttömästi autoista, välillä taitaa luulla itsekkin olevansa auto. Ja hänellä on sinänsä outo ominaisuus; hän tunnistaa todella monia automerkkejä jo kaukaakin.

Atte täyttää huhtikuussa 11-vuotta. Vilkas poika hänkin on, hänellä on kyllä pakottava tarve todistella kavereilleen, jos joku käskisi hyppäämään kaivoon, niin Atte saattaisi olla jo tekemässä sitä. Meillä on aika paljon riitoja, mutta silti hän on minulle todella tärkeä. Aten idoli on ihan selvästi velipuolemme Samuli, kun Samppa aloitti kitaran soittamisen, niin Aten oli pakko saada myös kitara ja kyllähän se sitä on opetellutkin soittamaan.

Veera on kuudennella luokalla ja on toinen silmäteräni. Veera on aika hiljainen, enkä usko että osaa kauhean hyvin sanoa kavereillensa ei. Kaunis nuori tyttö, varmasti on paljon vientiä. Yksi Veeran intohimo taitaa olla lukeminen, kohta on kuulemma koko kirjasto koluttu läpi.

Sari on kohta parikymppinen, asuu poikaystävänsä Samin kanssa. Vietän heidän kanssaan todella paljon aikaa. Sari on mulle kuin yks parhaimmista kavereista. Hänen kanssaan voi viettää aikaa ja olla rennosti, ihan kuin muidenkin kavereiden kanssa. Ja on löytänyt todella mukavan poikaystävän, välillä tuntuu että Sami olisi minulle kuin toinen isoveli.

Kari on kohta 22 vee. Näen Kari harvoin, koska hän asuu aika kaukana. Kari kävi armeijan ja tuli takaisin kersanttina. Ei kyllä siitä olisi uskonut :D Ihanin isoveli mitä voisin itselleni toivoa. Vähän juro tyyppi, jotkut saattavat pelätäkkin häntä ulkonäkönsä takia. Mukava se on ja meille nuoremmille sisaruksille hän voi olla todella suojelevainenkin.

Äiti on jo "vanha", päälle nelikymppinen. Äiti on uusissa naimisissa, käynyt kokkipuolen, muttei ole oikein koskaan ollut sillä alalla töissä, ollut jo jonkin 15-vuotta kotiäitinä ja viihtyy vieläkin :D Äitin uusi mies Marko on mukava ja hänellä on vanhasta liitosta kaksi lasta, Samuli, 16-vuotta täyttävä ja Milla, 14-vuotta täyttävä.

Iskä täytti just 46-vuotta, mutta pukeutuu välillä kuin jotkut parikymppiset jätkät :D Iskä on vähän aikaa sitten löytänyt itselleen tyttöystävän, Mervin, jonka kanssa viettää aikaa melkein 24/7. Se on niin hassu rakastuneena.

Sen pituinen se, aikas pitkä :D